A.A.Uppala, Tunnustukselliset seurakunnat syntyvät

Historiateos

Kirja on saatavana myös sidottuna, 374 s., B5 (katso etusivulta Kirjamyynti), 17 euroa, kustantaja Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko

A.A.Uppala, Tunnustukselliset Seurakunnat syntyvät

Tunnustuksellisilla luterilaisilla seurakunnilla tarkoitetaan sellaisia seurakuntia, jotka ovat kokoontuneet ja toimivat yhteisen uskon, opin ja tunnustuksen perusteella. Sellaiset seurakunnat ja kirkot ovat ennen käyttäneet nimessään laatusanaa vapaa. Se on lähinnä tarkoittanut valtiovallasta vapaata kirkollista toimintaa. Tällaisia luterilaisia seurakuntia alkoi Suomessa muodostua 1920-luvulta lähtien. Perinteisten kansankirkkojen jäsenten on vaikeata käsittää tunnustuksellisten seurakuntien oikeutusta ja niiden syntymisen tarpeellisuutta. Myös näiden seurakuntien jäsenet tarvitsevat tietoa niiden vaiheista — sitä enemmän, mitä kauemmaksi menneisyyteen tällaiset tapahtumat jäävät. Lähes 100 vuoden mittainen seurakuntien historia merkitsee muutamissa suvuissa monia sukupolvia. Pastori Uppala kirjoittaa kirjan esipuheessa:

”Olen saanut henkilökohtaisesti seurata näitä tapahtumia. Kirjallisiin lähdetietoihin kuuluu myös oma laaja kirjeenvaihtoni toimintaan osallistuneiden henkilöiden kanssa ja niihin liittyvät mukana olleiden haastattelut. Tunnustukselliset luterilaiset kirkot ulkomailla tulivat siihen aikaan tunnetuiksi täällä aivan uudella tavalla. On siis aiheellista esitellä niitäkin, vaikka niillä seurakuntiemme syntyvaiheissa oli pelkästään luterilaisen opin edustajan asema sekä teologiassa että toiminnassa. Jumala on armossaan johdattanut meidät sanallaan täällä Suomessakin tunnustuksellisiin luterilaisiin seurakuntiin. – Kyseessä ei ole toimintamuotojen historiaa, vaan luterilaisen uskon ja opin tunnustamista henkilökohtaisesti, seurakuntina ja kirkkoina. Kuta enemmän on siinä ollut ristinalaisuutta ja harvalukuisuutta tai yksinäisyyttä, sitä suuremmalla rakkaudella olen sitä kaivanut esiin ja siitä kertonut.”

”Kirkollisen tilanteen yleisessä sekavuudessa on lohdutuksenamme tietoisuus siitä, että Herralla on omiansa muuallakin kuin meidän keskuudessamme. Kuitenkin on tietoisten kristittyjen pysyttävä niissä uskon, opin ja tunnustuksen rajoissa, jotka Jumala on sanassaan asettanut seurakunnalleen täällä maailmassa. Seurakunnan asia on Jumalan eikä ihmisten.”