Kirkkovuosi on adventista adventtiin. Sen järjestys on pääkohdittain seuraava:
1. Adventtiaika. Siihen kuuluu neljä adventtisunnuntaita. Sana adventti johtuu latinasta ja merkitsee tulemista. Tänä aikana muistelemme Jumalan Sanan nojalla Herramme Kristuksen tulemista:
| 1.
| Miten Vanhan liiton aikana odotettiin hänen tulevan sovittamaan synnit Jumalan Sanan lupausten mukaan.
|
| 2.
| Kuinka hän tuli suorittamaan lunastustyönsä.
|
| 3.
| Kuinka hän nyt yhä tulee armonvälineissä tykömme.
|
| 4.
| Kuinka hän tulee vielä kerran viimeisenä päivänä pitämään tuomion ja noutamaan omansa taivaaseen.
|
Adventtiaika on samalla valmistusaikaa jouluun.
2. Joulujuhla-aika. Siihen kuuluvat jouluaatto, joulupäivä, jolloin vietämme Vapahtajamme syntymäjuhlaa, toinen joulupäivä eli tapaninpäivä ensimmäisen marttyyrin Stefanuksen muistoksi, uudenvuodenpäivä Kristuksen ympärileikkauksen muistoksi ja loppiainen eli "pakanain joulu", jota vietetään tammikuun 6. päivänä Itämaan tietäjien muistoksi. Viattomien lasten päivä on 28. joulukuuta Herodeksen Beetlehemissä järjestämän lasten joukkomurhan muistoksi. Joulun yhteyteen kuuluvat sisältönsä puolesta myös kynttilänpäivä helmikuussa ja Marianpäivä maaliskuussa.
3. Loppiaisen jälkeisiä sunnuntaita on 2-5 riippuen pääsiäisen ajasta.
4. Septuagesimasunnuntai (70. päivä ennen pääsiäistä), seksagesimasunnuntai (noin 60. päivä ennen pääsiäistä) ja laskiaissunnuntai ovat paastonajan edellä.
5. Paastonaika. Siihen kuuluu kuusi sunnuntaita. Se on omistettu erityisesti Herramme Kristuksen kärsimyksen tutkimiselle (ahtisaarnat). Paastonajan viimeistä viikkoa sanotaan kärsimysviikoksi eli piinaviikoksi eli hiljaiseksi viikoksi. Se alkaa palmusunnuntaina. Sitä vietetään sen muistoksi, kun Herramme Kristus ratsasti julkisesti Messiaana Jerusalemiin. Kärsimysviikolla on kiirastorstai ehtoollisen asettamisen muistoksi ja pitkäperjantai Herramme Kristuksen suuren kärsimyksen ja ristinkuoleman muistoksi.
6. Pääsiäisaika. Pääsiäistä vietetään ensimmäisenä ja toisena pääsiäispäivänä Herramme Kristuksen voitollisen ylösnousemuksen muistoksi. Pääsiäinen on ensimmäisenä sunnuntaina kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeen. Pääsiäisen jälkeisiä sunnuntaita on kuusi.
7. Helluntaiaika. Kuudes pääsiäisen jälkeinen sunnuntai luetaan jo helluntaiaikaan. Siihen kuuluu myös Kristuksen taivaaseen astumisen päivä, jota vietetään nykyisin Suomessa viidentenä pääsiäisen jälkeisenä lauantaina, monissa muissa maissa helatorstaina 40 päivää pääsiäisestä. Helluntaita vietetään Pyhän Hengen vuodattamisen muistoksi noin 50 päivää pääsiäisestä. Sitä edeltää helluntain valmistuspäivä.
8. Pyhän Kolminaisuuden päivä ja sen jälkeiset sunnuntait, joita on 23-27. Niistä viimeinen on tuomiosunnuntai. Tällä ajalla vietetään seuraavia juhlia: juhannus eli Johannes Kastajan päivä, mikkelinpäivä (enkelien ja lasten muistoksi) lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina, pyhäinpäivä (uskossa kuolleitten muistopäivä) marraskuun alussa ja uskonpuhdistuksen muistopäivä (lokakuun 31. päivä tai sitä lähinnä oleva sunnuntai).
Rukouspäiviä on neljä, yksi kunakin vuodenaikana. Niiden aiheina ovat katumus, nuoriso, uskonpuhdistus ja kiitos. Viides pääsiäisen jälkeinen sunnuntai on rukoussunnuntai.
Jokaista sunnuntai- ja juhlapäivää varten on valittu Raamatusta tekstit, joita jumalanpalveluksessa luetaan ja joista saarnataan. On evankeliumi-, epistola- (eli kirje-) ja Vanhan Testamentin teksti sekä psalmiteksti. Koko vuoden mittaista tekstisarjaa sanotaan vuosikerraksi. Niitä on kolme: ensimmäinen, toinen ja kolmas vuosikerta.
Kirkkovuosi vuosikertoineen opettaa meille Kristuksen lunastustyön ja kristillisen opin pääkohdat, varjelee yksipuolisuudelta sekä antaa juhlamieltä ja kiitollisuutta kolmiyhteistä Jumalaa kohtaan. Vaikka kirkkovuosi on vapaan harkintavallan asia, se on hyvä säilyttää. Se on näet hyvä järjestys, josta on paljon hyötyä ja iloa.
| 
LIITE 3, Kirkkovuosi 
